Löysimme unelmakämpän, jossa ei ole niitä ominaisuuksia, joita olen etsinyt (pareveke, sauna). Luulin, että ne olisivat ne tärkeimmät tekijät, mutta erehdyin! Sattumoisin laajensin hakutekijöitä ja BINGO. 1920-luvulla rakennettu kaunis hirsinen pienkerrostalo. Muutimme ilman suurempia valmisteluja, suurin osa tavaroista ja vaatteista pakkautui kiireessä esim. jätesäkkeihin. Muutto alkoi olla ajankohtainen, sillä olemme asuneet yksiössä vuoden alusta lähtien ja se on alkanut syödä hermoja, sillä usein meillä on täysin erilaiset vuorokausirytmit ja sen kautta myös unirytmit.

Nyt olemme majailleet uudessa asunnossa viikon. Olemme hankkineet Ikeasta läjän huonekaluja ja täällä alkaa pikkuhiljaa näyttää ihan kodilta. Kodin on oltava sellainen, missä viihtyy. Me kitkuttelimme pienessä yksiössä, koska se oli halpa ja emme ehkä tajunneet, kuinka ahdistavaa meillä olikaan. Kaunis, riittävän tilava koti on ihana. Kaikki elämän ongelmat tuntuvat helpottaneet muuton myötä, mikään ei ota niin päähän, kun on ihana koti. Yritän pitää tästä onnesta kiinni niin pitkään, kuin mahdollista.

Emme ole varsinaisesti viihtyneet täällä Hyvinkäällä, mutta olen aika vahvasti sitä mieltä, että asia muuttuu. Minulla on sellainen olo, että en missään nimessä halua muuttaa tästä pois IKINÄ, vaikka tiedän, että se ei ole ihan realistinen tilanne. Kuitenkin, pääasia on, että viihdymme. Tämä koti on meille kultaakin kalliimpi!

- 

Stressi on hyökännyt elämääni salakavalasti ja huomaamatta. Riittävän korkea stressitaso saa minut ikäänkuin ylikierroksille,   ja olen huolissani todella turhanpäiväisistä asioista. Eilen illalla en pystynyt keskittymään ohjelmaan, jota katsoin läppäriltäni, koska koneessani oli enää 20% akkua jäljellä. Puhelimeni akun virta oli myös vähissä. Monta kertaa päätin, että akut tyhjenevät, jos tyhjenevät ja haen laturit, jos näin käy. Yritin kertoa itselleni, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka niin kävisi. En kuitenkaan pystynyt rentoutumaan; ahdisti. Hain laturit. Jatkoin ohjelman katselua tyytyväisenä. Täysin turhanpäiväinen stressinaihe. 

Yleensä havahdun stressiin vasta, kun yöunet häiriintyvät. En saa unta, nukun levottomasti heräillen, näen painajaisia (näen unta, että kiljun, koska olen niin peloissani), ajatukset juoksevat suuntaan ja toiseen. Meitin tekemättömiä työasioita, mietin myös harrastuksiani (olen joukkueurheilija ja se ei ehkä ole minulle se paras ratkaisu, sillä koen olevani vastuussa kaikesta ja poden huonoa omaatuntoa, jos en osallistu yhtä paljon, kuin toiset). Mietin mitä haluan elämältä ja ahdistun usein myös siitä, jos en ehdikään kokea ja tehdä kaikkea. Haluan, että elämäni on merkityksellistä, enkä edes osaa sanoa miksi. 

Aasinsilta: olen unelmatyössäni nykyään, jo hieman yli puoli vuotta. Olen personal trainer ja työaikani ovat hyvin villit. Olen päättänyt, etten ohjaa asiakkaita ennen aamukymmentä, mutta tälläkin viikolla neljänä päivänä olin salilla ennen kymmentä, jopa ennen yhdeksää. Jos ohjaan ensimmäisen tuntini aamulla klo 8:00, saattaa päivän viimeinen ohjaus päättyä klo:20:00 ja kuitenkin pyrkimykseni olisi ohjata  VAIN noin 5 tuntia päivässä. Päivät venyvät. Olen henkeen ja vereen asiakaspalvelija ja haluan löytää sopivat ajat kaikille. Kaivan itselleni jatkuvasti kuoppaa. Teen työtä, jota rakastan, mutta intohimoni työtäni kohtaan on kääntynyt ajoittain mielekkyydestä jo velvollisuuden tunteeksi. Vielä en voi puhua työuupumuksesta, mutta jotain rajoja minun on vedettävä ja pian. En voi jatkaa näin, että uhraan oman elämäni työlleni. Mikään raha, tai ysikään asiakas ei ole sen arvoinen. Aion jatkossa nukkua paremmin.

 

 

En osaa sanoa, onko mitään muuta ihmeellistä tapahtunut, kuin se, että olen tottunut paastopäivien nälkään ja väsymys  paaston jälkeisenä päivänä on hävinnyt. Vielä tämä viikko pätkäpaastoilua ja sunnuntaina tarkastelemme puntarilla tulokset. En ole kovin toiveikas, sillä mitään erityistä ei ole tapahtunut painon suhteen. Se putoaa aina paastopäivien seurauksena, mutta nousee takaisin viikonlopun aikana. Viikonloppuisin olen huoletta herkutellut. Olemme kuitenkin syöneet myös perusterveellistä ruokaa.

Sain pahimman migreenikohtaukseni koko aikuisiälläni viime viikon tiistaina, paastopäivänä siis. Luulen, että maanantai-iltana en juonut treenien jälkeen riittävästi, koska minulla oli jo tiistaina aamulla todella kova pääkipu, joka jatkui pitkin päivää, muuttuen lopulta ihan lamauttavaksi migreeniksi. 

Nyt tuntuu, että paastoaminen silloin tälllöin voisi olla mukava tapa, mutta todellisuus on ehkä jotain aivan muuta. En tiedä saisinko sitä aikaiseksi. Ehkä kerran viikossa, tai joka toinen viikko... Vaikka lähtökohtaisesti en toivonut suurta painon putoamista, salaa ehkä toivoin sen putoavan. En ole kyllä käynyt puntarillakaan nyt moneen päivään, etten varsinaisesti tiedä mikä odottaa, mutta katsotaan nyt. Positiivista on kuitenkin se, että olen saanut herkutella ilman, että paino kohoaa korkeuksiin. 

Teen viikon päätteeksi vielä mahdollisimman rehellisen yhteenvedon aiheesta. Juuri nyt tuntuu, että en ole hyötynyt tästä mitenkään merkittävästi. Olen kuitenkin todella kiitollinen, että olen tutustunut tähän, sillä uskon, että myöhemmin elämässä (esimerkiksi kun lopetan Roller Derbyn pelaamisen ja liikunta luonnollisesti vähenee) tästä tiedosta on paljonkin hyötyä.

Edit: En jatkanut paastoa. Koen, että oman elämäntilanne kuormitti liikaa, en uskaltanut riskeerata migreenikohtausta ja päätin kokeilla myöhemmin uudelleen. Vuoden tiukimmat työviikot ja edessä siintävä SM-finaaliturnaus veivät halut. 

Toinen viikko. Nyt on perjantai ja tämän viikon ensimmäinen paastopäivä menossa. Alkuviikosta olin koulutuksessa, joka oli fyysisesti aika haastellinen, eli treenattua tuli tunteja päivässä, en edes harkinnut paastoavani. Sitten kaikkien erikoisoireiden saattelemana sain antibioottikuurin ja epäiltiin jopa munuaistulehdusta. Tänään olo on normaali, joten päätin paastota. Olen syönyt, kuin pieni sika koko viikon: porkkanakakkua, jäätelöä, suklaata, sämpylöitä, juustoja jne jne.... Toki hieman hedelmiä ja salaatteja ja rahkoja, mutta metsään on mennyt kokonaiskuva. Perustelin herkuttelua liikunnan määrällä ja sairaudella. Tänään aamulla yritin keksiä vaikka jos mitä tekosyitä paaston välttelylle, mutta onneksi sisukkuus voitti. Yksi tärkeimmistä tekijöistä oli se, kun aamulla tajusin, että olen luovuttaja. En saata asioita päätökseen. Nyt on vaan paastottava ja vietävä tämä kokeilu loppuun. Mitä tahansa jaksaa neljä viikkoa.

Suunnitelmissa oli nukkua mahdollisimman pitkään, mutta eihän siitä mitään tullut. Olen kuitenkin ottanut rauhallisesti, kävin ostamassa pari ihanaa teepakettia, kynsilakkaa ja lankaa. Virkkasin pipon, katsoin markkinoinnin luentoa, docventuresia ja laihdutusdokumentteja. Olen pessyt pyykkiä ja pitäisi vielä tiskata. Lähdemme tänään maalle viikonlopuksi ja tiedossa on saunomista, maaseudun rauhaa ja ystävän kanssa juoruilua. 

Olin paastoamatta kokonaisen viikon ja paino on tismalleen aloituspisteessä. En ole yhtään yllättynyt, mutta en myöskään pettynyt. Tämä oli odotettavissa. Ylihuomenna on viikon seuraava paasto ja ensi viikolla tulee säännöllisyyttä mukaan. Toivon, että herkutteluni loppuu ajan myötä, sillä ruokapäivinä tuntuu, että pitää syödä, koska paastopäivänä ei voi. Jos tämä ajatus-toimintaketju jatkuu, ei paastoilu ole minua varten. Toki voin kokeilla vielä rankempaa ADF versiota, jossa paastoan joka toinen päivä, ja ruokailupäivinä ei todellakaan tarvitse huolehtia siitä, mitä syö. En usko kuitenkaan herkuttelun olevan terveellistä, siitä tulee vain huono olo. Nyt kun on paasto meneillään, ei tee mieli mitään herkkuja. Tekee mieli vain oikeita ruokia ja aitoja makuja. Minulla on selkeästi ongelma: sokeririippuvuus. Eilen illalla sain onneksi päähäni tehdä hedelmäsalaatin jäätelön syönnin sijaan. Tajusin, että niin pitäisi tehdä useammin. Toimiva ratkaisu, kevyt ja sokeri ei imeydy yhtä agressiivisesti, kuin prosessoiduista tuotteista. Matka jatkuu sinnikkäästi eteenpäin. 

Paastosin ohjeen mukaan (500kcal) 2 päivää ja eilen söin ehkä 700kcal max, eli pidin hyvin alhaisen kaloripäivän jälleen. Tein sen lähinnä puolisoni tueksi, koska hänellä oli paastopäivä eilen. Huom! Käytän sanaa paastopäivä, enkä kalorirajoituspäivä, koska se nyt on helpompi kirjoittaa . Söin melko normaalisti muina päivinä. Normaali on minulle puuro aamulla, lounaaksi kanaa ja kasviksia, ruisleipää ja välipalana kenties rahkaa, päivän aikana yleensä pari hedelmää ja illalla taisin syödä munakasta. Söin myös melkein kokonaisen suklaalevyn keskiviikkona ja perjantaina Ben&Jerrey's ison jäätelön, sekä irtokarkkia.  Paino oli 78.9kg maanantaina, tänään sunnuntaina 76.3kg. Tässä ei mikään ole yllättävää, sillä oletin nesteitä katoavan ainakin 2 kg. Paino oli alimmillaan perjantaiaamuna, jolloin se oli 76.1kg. 

Olen ollut todella väsynyt paastopäivien jälkeen. Tiistaina oli ensimmäinen paasto, keskiviikkona treenit, jolloin meinasin pyörtyä (toki treeniä oli alla jo 1h45min). Jouduin jättämään viimeiset 15 minuuttia treeniä välistä. Keskiviikkona myös päivällä väsytti ihan vietävästi. Sama toistui toisen paastopäivän jälkeen, eli väsymys puski kovaa jossain vaiheessa iltapäivällä ja lihaksissa oli ihan voimaton olo. Itse paastopäivinä ei ollut mitään heikotusongelmia, jaksoin tehdä töitä ja kaikki meni mukavasti. Ajatukset pyörivät ruoassa heti, kun oli aikaa hieman istua. Nälkä ei ollut mikään ylitsepääsemätön juttu, vaan heti kun sai tekemistä, asia unohtui. 

Ehdottomasti kaikkein pahinta on ollut kiukuttelu puolison kanssa. Nanosekunnissa menee hermot ja melkein jokainen kommentti kuulostaa "hyökkäykseltä" ja olemme olleet molemmat ihan kamalia toisillemme. Emme toki ihan koko aikaa, mutta joka päivä on ollut ylimääräistä kahnausta. Lukemieni tutkimusten mukaan mielialan pitäisi muuttua paremmaksi pätkäpaastoilun myötä. Todella odotan sitä, mutta olen kovin skeptinen. Tämä ensimmäinen viikko on varmasti kaikkein pahinta, mutta hieman epäilen, että tilanne muuttuisi paljoa. Me emme nauti syömättömyydestä ollenkaan, olemme herkkupeppuja.

Kognitiiviset taidot ovat yksi mielenkiintoinen asia paastoiluun liittyen. Luin, että keskittyminen ja oppimiskyky parantuu, tokikaan tästä ei ole mitään isompia tutkimuksia tehty. Tämän uskon, sillä jo nyt olen pystynyt keskitymään paremmin esimerkiksi lukemiseen. Yleensä en jaksa keskittyä pitkään. Koen, että testiryhmien kautta osoitetut faktat ovat mielenkiintoisia, mutta tässä asiassa on hyvin hankalaa toteuttaa mitään kovin luotettvaa tutkimusta ja testiä- asiaan kun ei ole kovinkaan yksiselitteinen. Aion kuitenkin tarkkailla omaa oppimiskäyttäytymistäni (opiskelen tällä hetkellä avoimessa yliopistossa Markkinointia). 

Veriarvoja en aio mittauttaa. Tiedän, että arvoni ovat "missiarvot" jo valmiiksi, kuten minulle lääkäri viimeksi sanoi, joten en välttämättä näkisi ihan kamalasti muutoksia. Olen syönyt terveellisesti jo pitkään, vaikkakin herkutellen erityisesti suklaalla ja liikuntani on ollut säännöllistä. Uskon, että olen "terve", mutta haluan silti kokeilla tätä, sillä kaikki näkymättömät vaikutukset ovat varmasti hyviä. Pitkällä aikavälillä on vaikeaa tietää, miten pätkäpaastoilu vaikuttaa, mutta kaiken lukemani perusteella se kuullostaa todella innostavalta. Voin syödä suklaata ja juustokakkua ja PIZZAA jos haluan. Tiedän, etten joka päivä tai koko aika tule roskaruokaa haluamaan, vaan ehkä kerran viikossa. Jännittävää on myös nähdä, mihin suuntaan paastoiluni tulee tästä etenemään, sillä minulla on jo suunnitelmissa kokeilla raakaravintopäiviä paastopäivien sijaan. Jännittävää! 

Painon suhteen en ole asettanut mitään varsinaista tavoitetta. Olen tyytyväinen ulkonäkööni. En koe olevani ylipainoinen, vaikka painoindeksi niin minulle kertoo. On minulla hieman ylimääräistä, mutta ei ongelmaksi asti. Joskus ajattelin, että jos painaisin 72kg, olisin onnellinen. Joskus toiste olen ajatellu, että painaisin 69kg. Nyt ajattelen, että 75kg olisi hyvä, mutta jos pääsen sen alle, en ole pahoillani ollenkaan. Mikäli paino koskaan putoaa alle 67kg:n, lupaan pysäyttää tilanteen ja tarkastella sitä mahdollisen "ongelman" varalta. Olen kuullut kommentteja jo 72kg:n kunnostani viime keväältä, että näytin sairastuneelta. En omasta mielestäni ollenkaan, mutta ymmärrän sen ihmisen suusta, joka on nähnyt minut 100kg painoisena. Välillä on ihan mukaaa muistuttaa itseään siitä, miten epätervettä elämää sitä viettikään. Ensimmäinen kuva vappu 2009, toinen kuva maaliskuu 2015. Elämäni on muuttunut niin paljon!