Olen jo kolmatta viikkoa aloittamassa tiukempaa ruokavaliota ja jatkamassa kovempaa massatreeniäni salilla. Jälleen löydän itseni istumasta sohvalta. Lohduttaudun sillä, että Roller derby treenikausi on alkanut ja voin tällä viikolla treenata roller derbyä 5 kertaa, jos siltä tuntuu. Se on mm. hyvää intervallitreeniä, siellä tarvitaan voimaa, nopeutta, ketteryyttä, tasapainoa ja kestävyyttä. Sehän korvaa monenlaiset treenit! Välillä olen niin äärettömän aikaansaamaton. Lupaan, että menen salille, kunhan olen kirjoittanut tämän tekstin... Ja suunnitellut saliohjelmaa... Ja käynyt vähän töissä.... Ja treeneissä--- ja nukkunut. Katsotaan kuinka tässä käy. Oikeasti pidän ihan todella paljon salilla käymisestä, miksi tauko aina aiheuttaa näin paljon vaikeuksia???

Olen kesän aikana "lihonut" ehkä 3-4kg. Olen toki syönyt tarkoituksella plussakaloreita ja treenannut salilla lihaskasvutreeniä. Mikäli lihasta on tullut, on kyllä tullut rasvaakin. Jostain syystä se ei minua haittaa. Olen täysin tyytyväinen omaan kehooni ja se tuntuu kummalliselta. Näin ei ole ollut koskaan ennen. Valehtelin! En pidä takareisistäni, koska ne ovat selluliittiä pullollaan. Muutoin pidän itsestäni ja paljon. Laihdutusprojektini aikana menetin esimerkiksi rintani ja se oli kova isku naiseudelleni. Olenkin vitsaillut (mutta samalla miettinyt ihan tosissani) silareista aika ajoin, mutta puolisoni ei oikein ole innostunut tekotisseistä. En mitään isoja palloja haluaisi, vaan sellaiset kevyet, ei-niin-hernepussimaiset rinnat. Anykeisseli, nyt kun olen hieman pullahtanut, olen saanut ainakin ajatuksen tasolla hieman täytettä rintoihini. Se on enemmän, kuin mukavaa. Koen jälleen olevani nainen. 

Tämä takaisin ruotuun-ajatus on varmasti peräisin siitä, että olen viimeiset viisi vuotta elänyt koko ajan jonkinlaista kurinalaista elämää. Tiettyjä asioita täytyy noudattaa, jotta en liho takaisin satakiloiseksi, joka olin ennen. Minulla on ollut tavoitepainoja, tavoitetavoitteita, tavoitteiden tavoittelemista ja silti aina jotain puuttuu. Pakko pysyä kunnossa, näyttää hyvältä ja inspiroida muita! PAKKO. Laihduttaminen ja urheilu on vaan niin IN. Mässäily ja laiskottelu on OUT.  Pitää suorittaa, asettaa ne tavoitteet sinne taivaisiin, koska minähän pystyn MIHIN vaan, jos haluan! Kyllä niitä tavoitteita on asetettukin korkealle ja joitain niistä on jo saavutettukin, mutta ehkä se yksi pienen pieni yksityiskohta kaikessa on unohtunut. Nimittäin se: JOS HALUAN. 

Luulen, että koko elämäni kompastuskivi on ollut se, etten oikein tiedä mitä haluan. En tiedä tarkalleen vieläkään. Innostun asioista helposti ja räpellän sitä ja tätä. Kärsivällisyyttä olenkin joutunut opettelemaan. Toki tiedän, että haluan olla onnelinen ja terve ja siihen vaikuttaa se, mitä syön ja miten elän ihan yhtälailla, kuin elämäntilanne ja oma asenne. Kaikki liittyy kaikkeen. Olen tyytyväisempi itseeni, kuin koskaan aiemmin. Myös fyysisesti. Koen olevani kaunis ja pehmeä, sopivan lihaksikas. Olen vahva ja esimerkillinen. Saan syödä suklaata ja jäätelöä ja pizzaa, kunhan pääsääntöisesti syön monipuolisesti ja hyvin ja saan kaiken mitä tarvitsen. Olen ylpeä itsestäni ja voin ihan hyvällä omalla tunnolla välillä laiskotella ja mässäillä. Myönnän, että molemmat saattavat hieman karata hanskasta, mutta aina olen palannut kiltisti takaisin sinne "ruotuun". Puntarin ylimääräiset kilot eivät minua häiritse, en olekaan kauhuissani, että lihon kaiken takaisin. Mitä minä sillä puntarilla enää edes teen? 

Tästä on hyvä jatkaa viikkoa ja myös tätä uutta blogia. Ehtisin vielä hyvin sinne salillekin. En taida kuitenkaan mennä, sillä illalla on kolmen tunnin mittaiset roller derby treenit. Huomenna on hyvä salipäivä.