Minähän olen maailman paras kuljettaja...

 

....mutta en pidä autolla ajamisesta juurikaan. Keksin kaiken maailman tekosyyt, jotta voisin istahtaa pelkääjän paikalle virkkaamaan ja PELKÄÄMÄÄN ja enennkaikkea nalkuttamaan. Asumme Hyvinkäällä ja meidän nk. toinen kotimme on Muuramessa, jonne on matkaa autolla yli kolme tuntia. Autoillessa usein samat ongelmat toistuvat ja ne ovat itseasiassa ihan huvittaviakin, huumoriarvoltaan ehkä 4/5. Tässä meidän autotilanteitamme:

- Ennenkuin pääsemme autoon, on pakkaamisesta saatu aikaan kiukku ja stressi. Minä istun monesti autossa elin otsassa, kun Tuukka vielä pakkailee. Tuukka pahoittaa mielensä, kun en odottanut ja minä nalkutan, kun hänellä taas kesti (tarkastaa kolme kertaa kahvinkeittimet, hellanlevyt yms...)

- Tuukka kysyy joka kerta : "Onko koira mukana?" kun lähdemme jonnekin pidemmälle, vaikkei koiran kuuluisi olla mukana. Pahoitan tästä mieleni joskus, eli ärsyynnyn.

- Yleensä Tuukka ajaa liian kovaa (nalkutan tästä).

- Yleensä turvaväli ei ole riittävän suuri (nalkutan tästäkin).

- Yleensä hän jarruttaa aivan liian myöhään, minä työnnän jaloillani auton lattiaa vasten ikäänkuin vahvistaakseni jarrutoimintoa, puristan silmäni kiinni ja käytän käsiäni jollain tavalla myös jarrutuksen vahvistamiseen TAI kilpenä suojellen itseäni (tästä minä vasta nalkutankin, tai huudan kauhuissani).

- Ajaessamme uuteen paikkaan olen navigaattorivastaava ja koska emme jaksa kuunnella navinaisen huutoa auton kaiuttimista, pidän navia hiljaisena ja katselen kuvaruutua välillä ja kerron minne kääntyä. Välillä en muistakaan katsoa ja voi nyt per--le, kun ajettiin ohi liittymästä!!!! MIKSI ET KESKITY?! Sen kerran, kun muistan kertoa minne käännytään, usein kommenttina on "IHANKO TOTTA, AI TUONNE JYVÄSKYLÄN SUUNTAAN??" Molemmat pahoittavat mielensä.

- Kameroiden suhteen Tuukka aina pyytää minua huomauttamaan, jos sellaisen näen. Kun huomautan, usein reaktio on myös väriltään negatiivissävyinen : KYLLÄ MÄ HUOMASIN" tai "IHANKO TOTTA!!" "MÄ AJAN RAJOITUSTEN MUKAAN". Molemmat pahoittavat mielensä. Saatan myös nalkuttaa.

Tämä em. kohta kyllä toistuu täysin vastaavana kun minä ajan ja Tuukka pelkää. 

- Tuukka tekee tahallisia yliampuvia kiihdytyksiä joko ärsyttääkseen minua, tai koska on mies. En ole varma. Nalkutan asiasta.

- Tuukka käyttää kännykkää joskus ajaessaan. Muistan aina nalkuttaa kuitenkin. 

- Musiikin valinnan suhteen olemme tehneet sellaisen sopimuksen, että kuski päättää musiikin ja pelkääjä toimii DJ:nä. Kuski kertoo toiveensä, pelkääjä yleensä vastaa: "EI SITÄ, SE ON KAUHEETA". Joskus itse istuessani pelkääjän paikalla, en kommentoi mitään ja laitan kiltisti toivemusiikkia, mutta pidän huolen siitä, että näytän mahdollisimman ei-kiinostuneelta, jolloin yleensä Tuukka ärsyyntyy ja toteaa : EI SITTEN KUUNNELLA MITÄ KUSKI HALUAA", josta seuraa erilaisia tilanteita, monesti päättyen siihen, että vaihdamme musiikkia, ja internet yhteys on niin huono, ettei mikään biisi enää lataa ja KAIKKI ON PILALLA. Vattu. Nalkutan, että pitikö tästäkin nyt riidellä.

Olemme nyt yli kahden vuoden yhdessäolon seurauksena löytäneet muutamia kestosuosikkeja autoiluun: Leevi and the leavings, Lady Gaga ja Perttu Häkkisen ohjelmat. Emme kuuntele juurikaan muuta. Olemme tylsiä.

- Lisäksi autostamme on AINA palanut jokin valo. AINA. Tästä en nalkuta.

- Keksimme aina autossa jotain, mistä pahoittaa mielensä. Autossa ilmeisesti kuuluu kinastella. 

- Ongelmaksi muodostuu myös syöminen automatkalla, sillä aina valitan, etten halua syödä mitään Hesburgerin ällömajoneesipurilaisia, mutta kuitenkin pysähdymme aina Oriveden ABC:lle ja ostan Hesestä jotain, jonka jälkeen valitan kun on huono olo. Kuuluu perinteisiin. Kauppahan on siinä heti hesen tiskin vieressä.... En nalkuta tästäkään, ei ole Tuukan syy. Oma on syy. Ärsyttää silti.

- Tuukalla on matala ääni ja minulla huono kuulo ja tienpauhu ja mahdollinen musiikki peittää usein kaiken alleen, mitä hän yrittääkään sanoa. Kolmatta kertaa toistuva "Mitä?" aiheuttaa usein raivokkaan vastareaktion, jossa asiasisältö toimitetaan huutamalla perille. Molemmat pahoittavat mielensä, jonka jälkeen usein myös nalkutan.

 

Nämä tilanteet onneksi ovat molemmille täysin tiedossa, ennenkuin lähdemme koskaan kotoa minnekään. Osaamme odottaa niitä ja uskoisin, että ne kuuluvat perinteisiimme ja ovat osaltaan myös viihdettä. On meillä joskus mennyt viikkokin autossa (Lapissa reissattiin) ilman mielensäpahoittamista tai nalkutusta, vaikka pakkaaminen oli kamalaa ja ehkä ensimmäiset sadat kilometrit olivat pahoja. Rentoudumme aina, kun saamme nuo pakolliset sekoilut pois alta. Autoilu on kivaa.