Paastosin ohjeen mukaan (500kcal) 2 päivää ja eilen söin ehkä 700kcal max, eli pidin hyvin alhaisen kaloripäivän jälleen. Tein sen lähinnä puolisoni tueksi, koska hänellä oli paastopäivä eilen. Huom! Käytän sanaa paastopäivä, enkä kalorirajoituspäivä, koska se nyt on helpompi kirjoittaa . Söin melko normaalisti muina päivinä. Normaali on minulle puuro aamulla, lounaaksi kanaa ja kasviksia, ruisleipää ja välipalana kenties rahkaa, päivän aikana yleensä pari hedelmää ja illalla taisin syödä munakasta. Söin myös melkein kokonaisen suklaalevyn keskiviikkona ja perjantaina Ben&Jerrey's ison jäätelön, sekä irtokarkkia.  Paino oli 78.9kg maanantaina, tänään sunnuntaina 76.3kg. Tässä ei mikään ole yllättävää, sillä oletin nesteitä katoavan ainakin 2 kg. Paino oli alimmillaan perjantaiaamuna, jolloin se oli 76.1kg. 

Olen ollut todella väsynyt paastopäivien jälkeen. Tiistaina oli ensimmäinen paasto, keskiviikkona treenit, jolloin meinasin pyörtyä (toki treeniä oli alla jo 1h45min). Jouduin jättämään viimeiset 15 minuuttia treeniä välistä. Keskiviikkona myös päivällä väsytti ihan vietävästi. Sama toistui toisen paastopäivän jälkeen, eli väsymys puski kovaa jossain vaiheessa iltapäivällä ja lihaksissa oli ihan voimaton olo. Itse paastopäivinä ei ollut mitään heikotusongelmia, jaksoin tehdä töitä ja kaikki meni mukavasti. Ajatukset pyörivät ruoassa heti, kun oli aikaa hieman istua. Nälkä ei ollut mikään ylitsepääsemätön juttu, vaan heti kun sai tekemistä, asia unohtui. 

Ehdottomasti kaikkein pahinta on ollut kiukuttelu puolison kanssa. Nanosekunnissa menee hermot ja melkein jokainen kommentti kuulostaa "hyökkäykseltä" ja olemme olleet molemmat ihan kamalia toisillemme. Emme toki ihan koko aikaa, mutta joka päivä on ollut ylimääräistä kahnausta. Lukemieni tutkimusten mukaan mielialan pitäisi muuttua paremmaksi pätkäpaastoilun myötä. Todella odotan sitä, mutta olen kovin skeptinen. Tämä ensimmäinen viikko on varmasti kaikkein pahinta, mutta hieman epäilen, että tilanne muuttuisi paljoa. Me emme nauti syömättömyydestä ollenkaan, olemme herkkupeppuja.

Kognitiiviset taidot ovat yksi mielenkiintoinen asia paastoiluun liittyen. Luin, että keskittyminen ja oppimiskyky parantuu, tokikaan tästä ei ole mitään isompia tutkimuksia tehty. Tämän uskon, sillä jo nyt olen pystynyt keskitymään paremmin esimerkiksi lukemiseen. Yleensä en jaksa keskittyä pitkään. Koen, että testiryhmien kautta osoitetut faktat ovat mielenkiintoisia, mutta tässä asiassa on hyvin hankalaa toteuttaa mitään kovin luotettvaa tutkimusta ja testiä- asiaan kun ei ole kovinkaan yksiselitteinen. Aion kuitenkin tarkkailla omaa oppimiskäyttäytymistäni (opiskelen tällä hetkellä avoimessa yliopistossa Markkinointia). 

Veriarvoja en aio mittauttaa. Tiedän, että arvoni ovat "missiarvot" jo valmiiksi, kuten minulle lääkäri viimeksi sanoi, joten en välttämättä näkisi ihan kamalasti muutoksia. Olen syönyt terveellisesti jo pitkään, vaikkakin herkutellen erityisesti suklaalla ja liikuntani on ollut säännöllistä. Uskon, että olen "terve", mutta haluan silti kokeilla tätä, sillä kaikki näkymättömät vaikutukset ovat varmasti hyviä. Pitkällä aikavälillä on vaikeaa tietää, miten pätkäpaastoilu vaikuttaa, mutta kaiken lukemani perusteella se kuullostaa todella innostavalta. Voin syödä suklaata ja juustokakkua ja PIZZAA jos haluan. Tiedän, etten joka päivä tai koko aika tule roskaruokaa haluamaan, vaan ehkä kerran viikossa. Jännittävää on myös nähdä, mihin suuntaan paastoiluni tulee tästä etenemään, sillä minulla on jo suunnitelmissa kokeilla raakaravintopäiviä paastopäivien sijaan. Jännittävää! 

Painon suhteen en ole asettanut mitään varsinaista tavoitetta. Olen tyytyväinen ulkonäkööni. En koe olevani ylipainoinen, vaikka painoindeksi niin minulle kertoo. On minulla hieman ylimääräistä, mutta ei ongelmaksi asti. Joskus ajattelin, että jos painaisin 72kg, olisin onnellinen. Joskus toiste olen ajatellu, että painaisin 69kg. Nyt ajattelen, että 75kg olisi hyvä, mutta jos pääsen sen alle, en ole pahoillani ollenkaan. Mikäli paino koskaan putoaa alle 67kg:n, lupaan pysäyttää tilanteen ja tarkastella sitä mahdollisen "ongelman" varalta. Olen kuullut kommentteja jo 72kg:n kunnostani viime keväältä, että näytin sairastuneelta. En omasta mielestäni ollenkaan, mutta ymmärrän sen ihmisen suusta, joka on nähnyt minut 100kg painoisena. Välillä on ihan mukaaa muistuttaa itseään siitä, miten epätervettä elämää sitä viettikään. Ensimmäinen kuva vappu 2009, toinen kuva maaliskuu 2015. Elämäni on muuttunut niin paljon!